Yhteystiedot

Lisää yhteystietosi tähän klikkaamalla salamaikonia, joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle

Kävijälaskuri / Visitor Counter

Käyntejä kotisivuilla:169648 kpl

HANNA-REETTA SCHRECK:
Avajaispuhe, Vappu Rossin näyttely ”Kun mennyt on yö”, Tuusulan taidemuseo 14.2.2012

Vappu Rossin ilmaisun keskiössä on ihmisen kuva; piirtäminen on tilallinen tai ajallinen tapahtuma, kokemuksen välittäjä, ihmisen kohtaaminen

Piirtäminen on tietyllä tapaa hyvin pelkistetty tekniikka ja samalla äärimmäisen ilmaisuvoimainen, intiimi ja vahva tapa kertoa ympäröivästä todellisuudestamme.

Ihmisen elämä on kohtaamista aivan sen herkästä alusta viimeiseen henkäykseen saakka – kenties sen jälkeenkin. Taiteen kohtaaminen on kerta toisensa jälkeen ihmeellinen kokemus, joka läpäisee mielen ja ruumiin.

Minulle tärkeää kohtaamisessa, niin taiteen kuin ihmisen, on kokemuksen ruumiillisuus:

Ranskalaisen fenomenologin Maurice Merleau-Pontyn mukaan havainto on lihallinen ja hän korostaa ruumiillisen kokemuksen merkitystä havainnossa. Katsoja on itse osa maailmaan, jota hänen on aiemmin väitetty havainnoivan. Havainto on minän ja maailman välinen vuoropuhelu - kohtaamista. Minä tilan käyttäjänä muovaan tilaa samalla kun tila muovaa minua.

Vappu Rossi kertoo taiteensa teemoja olevan mm. uuden syntymä, elinvoima, rakkaus, ihme ja samalla kaiken elollisen katoavaisuus.

Ihmiselle ruumis merkitsee samanaikaisesti yhteyttä elämään ja kuolemaan. Ruumis mahdollistaa mitä voimakkaimmat vitaliteetin elämykset. Ja samalle se on väsyvä, sairastuva ja kuoleva. Nämä polariteetit ja jännite niiden välillä on yhtä kuin elämämme.

Ruumis yhdistää ihmisiä samankaltaiseen kokemukseen, kaikilla meillä on ruumis. Ja samalle se erottaa, sillä kenelläkään ei ole samanlaista ruumista ja näin samanlaista kokemusta siitä. Oma ruumis ei hahmotu sisältä ja ulkoa siististi ja harmonisesti vaan syntyy kaksi kokemusta: oman ruumiin näkeminen ulkoa peilissä ja tietoisuus omasta ruumiista sisäaistisesti.

Ruumiinkuva on voimakas sosiaalinen ilmiö, sillä ihmisten ruumiinkuvat kommunikoivat ja kohtaavat toistensa kanssa. Paul Schilder toteaa, että ruumiinkuva on luova prosessi. Vanhoja häviää ja uusia syntyy, eli me muutamme kuviamme ja omaamme lähes äärettömän määrän ruumiinkuvia.

--

Ruumiillisuutta, käsitystä omasta ruumiistaan ei ole olemassa ilman liikettä – liike on aistimus: (vrt. Rossin ensimmäisen näyttelyhuoneen nimi, Liike ja hurmos)

Liike on tuntu. Liike piirustuksessa on ristiriitainen ja abstrakti ainoastaan, jos se irrotetaan aistittavasta ja ruumiillisesta maailmasta. Piirustus näyttää konkreettisen liikkeen.   

Piirustusprosessissa on mukana taiteilijan ekspressiivinen vartalo. Paperi, kivi, pohja mille työ tehdään voikin näyttäytyä paikkana, missä toimia, eikä paikkana, missä jäljentää todellisuutta. Paperilla voi olla meneillään tapahtuma, ei kuva tai kuvaus! Taiteilijan vartalo tekee liikkeellään jäljen, joka tekee sen näkyväksi. (Rosenberg on todennut, että) Maalaus on toimintaa ja erottamaton osa taiteilijan biografiaa. Piirustus on ”hetki” taiteilijan elämänsekoituksessa.

Mitä liike näyttää, mitä se ei voi näyttää? Mitä liike peittää, mitä se ei voi peittää?

Taiteentutkija Janet Wolff sanoo, että liikkeen avulla pääsemme käsiksi kulttuurissamme tukahdutettuihin, pinnan alle piilotettuihin asioihin.

--

Itse olen tutkinut tätä pinnan alle piiloutunutta - samalla tutkimatonta ja itsestään selvää - suomalaisen kultakauden naistaiteilijan Ellen Thesleffin taiteessa juuri ruumiillisuuden ja liikkeen lähtökohdista.

Vappu Rossin teokset, aiheet ja piirtäminen yhdistyvät kiinnostavasti ja moniulotteisesti Ellen Thesleffiin aiheisiin ja tapaan työskennellä ja käsitellä ihmisruumista taiteessaan.

Molemmat ovat loistavia piirtäjiä. Molemmilla ilmaisun keskiössä on ihmisen kuva. Tärkeitä elementtejä molemmille vaikuttavat olevan myös hiljaisuus, hämärä, uni ja mietiskely.

Aiheita, jotka kiinnostivat 1900-luvun taitteen modernisteja.

Kuten äsken totesin liikkeellä etsitään ja ilmaistaan myös tiedostamatonta. Liikkeen kuvauksen kautta keskiössä voisi olla ihmisen yhteys sisäisiin voimiinsa – tutkimusmatkat suuntautuvat syvyyssuunnassa suurten etäisyyksien päähän. Jo modernismin aikana liikkeestä tuli – ja se on edelleen - työkalu ihmisen psyyken ja ruumiin ihmeellisen kokonaisuuden tutkimisessa ja saavuttamisessa.

---

Olemme kääriytyneet sydämemme liikkeen ympärille yhä uusilla liikkeillä, suonilla tai versoilla. Liike kiinnittää meidät itseemme ja ympäröivään maailmaan, toisiin ihmisiin. Etsimme yhteyttä ja se etsiminen on jatkuvaa liikettä.

Vappu Rossin teokset ovat eläviä ja hengittäviä organismeja, joiden veri (viiva) kiertää. Jatkuva kohina, kuhina, virtaus ja voima ovat läsnä kaikenaikaa.

Niiden liike yhdistää. Me kohtaamme liikkeen avulla. Liike on muodon muutos. Kaikki muuttuu jatkuvasti. Liikettä on jopa siellä, missä emme pysty havaitsemaan sitä. Liike on olemassaolo - muoto. 

Rossi näyttää meille subjektiivisen olemisen muodon ja muodonmuutoksen. Kohtaamisen.

Toivon tälle hienolle näyttelylle valtavasti onnea ja menestystä!! Kiitos.

 

Hanna-Reetta Schreck, taidehistorioitsija, hanna-reetta.schreck@helsinki.fi