Yhteystiedot

Lisää yhteystietosi tähän klikkaamalla salamaikonia, joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle

Kävijälaskuri / Visitor Counter

Käyntejä kotisivuilla:275220 kpl

Juha Heikki Tihinen: Piirtämisen eleet  -  Vappu Rossin taiteesta (2022)


Kuvataiteilija Vappu Rossi piirtää silloinkin, kun hän tekee sen videoiden tai maalausten muodossa. Piirtäminen on taiteilijalle hänen työskentelynsä perusta. Rossin teosten äärellä on helppo ymmärtää piirtämisen perustavanlaatuisuus ja sen kriittisyys. Kriittisyys on tässä yhteydessä perustavanlaatuista filosofista pohdiskelua, joka tapahtuu piirtämisenä kehollisena ja periaatteellisena haltuunottona. Rossin teoksien perusteella on mahdollista ymmärtää uudenlaisia näkökulmia läsnä- ja poissaolon teemoista ja jäljen jättämisestä.  

Vappu Rossi opiskeli ensin Taiteen kandidaatiksi Taidekasvatuksen osastolla Taideteollisessa korkeakoulussa, mutta valmistui maisteriksi Kuvataideakatemiasta Taidegrafiikan osastolta vuonna 2008. Opiskeluaikojensa jälkeen taiteilija ei ole juurikaan työskennellyt perinteisen taidegrafiikan parissa, sillä hän siirtyi sen laajennettuun muotoon jo lopputyössään. Jo uransa alkuvaiheilla taiteilija löysi kiinnostuksensa piirtämisen erilaisia muotoja kohtaan. Hän summasi ajatuksiaan piirtämisestä vuonna 2011: ”Piirtäminen näyttäytyy työskentelyssäni erittäin laajasti: prosessiluontoisena, tilallisena tai ajallisena tapahtumana, ekspression välittäjänä, ihmisen kohtaamisena syvätasolla tai havaitsemisen, muistiinmerkitsemisen ja tallentamisen välineenä. Siirrän pienimuotoiseksi ja luonnosmaiseksi usein miellettyä piirustusta suurikokoiseen formaattiin ja uusiin medioihin: valokaapeiksi ja valkokankaalle, jättiläismäisiksi anamorfisiksi seinäpiirustuksiksi. Livecroquis-sessioissa ja cross-art-happeningeissä piirtäminen muuntuu performanssiksi: tanssivan mallin ja muusikoiden piirtäminen elävän yleisön edessä – oman työskentelyn alistaminen yleisön katseelle – on haastava ja hedelmällinen konsepti.” 

Rossi kertoo olevansa kiinnostunut liikkumaan ei-esittävän ja esittävän välimaastossa, ja tarkemmin ottaen siellä, mistä esittävä alkaa. Näkyviin tulevat ja sitten katoavat animaatiot tai piirustusperformanssit kiehtovatkin laajaa yleisöä. Taiteilija on viime vuosina tehnyt sekä pysyviä että väliaikaisia piirroksia julkisiin tiloihin erilaisin tekniikoin. Rossin aihepiiriin kuuluvat niin luonnosta peräisin olevat aihelmat, mutta hänen toinen keskeinen kohteensa on ihminen, ja erityisesti kasvot. Katsoja kohtaa kasvokuvissa toisen ihmisen, mutta ne toimivat peilikuvan tavoin, jonka kautta katsoja kohtaa ikuisia kysymyksiä olemassaolosta ja sen kokemuksesta. Rossi on itse kiinnostunut juuri siitä hetkestä, milloin kasvot on mahdollista tunnistaa kasvoiksi. 

Ajallisuus on eräs Rossin tuotannon keskeinen ulottuvuus, koska hänen videoteoksilleen on tyypillistä aiheen ilmaantuminen näkyviin. Piirroksissa ja maalauksissa on taas voimakas ajantuntu, joka liittyy taiteilijan ajattomalta ja aina ajankohtaiselta tuntuvaan työskentelytapaan. Rossin teosten kasvot tai luonnosta nousevat teemat taas käsittelevät ajankulua ja tuovat vanitas-perinteen nykyaikaan. Aikaisemmin taiteilijan työskentely saattoi perustua myös vanhoihin valokuviin, mutta nykyään hänen mielenkiintonsa on siirtynyt enemmän havaintolähtöiseen piirtämiseen. Tosin Rossin teokset eivät perustu vain yhteen visuaaliseen lähteeseen, vaan teoksen lähtökohtana voi olla useampia kuvia, joiden pohjalta taiteilija luo teoksensa.

Kuten monilla muilla nykytaiteilijoilla yhteisöllinen ja ryhmätyöskentely on merkittävässä asemassa Rossin taiteellisessa toiminnassa, ja hän on tehnyt niin yhteisötaidetta kuin työskennellyt muiden taiteilijoiden kanssa. Esimerkiksi koreografi Anni Rissasen kanssa työstetyssä yhteisteoksessa Face-to-Facessa esiintyjät piirtävät Rossin suunnitteleman kasvokuvan näkyviin tanssin keinoin. Tanssijat ovat myös toistuvasti taiteilijan malleina. Tanssikiinnostuksen kautta paljastuu Rossin taiteen kehollinen puoli, joka perustuu siihen, miten taiteilija toimii kuin meedio suodattaessaan maailman kehonsa kautta piirroksiin. 

Taiteilija toimii myös perinteikkäässä tehtävässä, sillä hän on ollut vuodesta 2018 lähtien Helsingin yliopiston piirustussalin piirustusmestari ja ensimmäinen tehtävässä toimiva nainen. Piirustusmestarius on tarjonnut taiteilijalle myös uusia yhteistyön mahdollisuuksia eri alojen tieteentekijöiden kanssa. Rossin praksis tekee näkyväksi piirtämistä perustaitona ja käytännöllisfilosofisena ajatteluna. Piirtäminen kertoo ajattelusta aistimellisena ilmaisuna, jonka välityksellä maailman voi ottaa haltuunsa ja tehdä sen perusteella oman tulkintansa. Viivat ja taiteilijan termein pigmentistä muodostuvat ”mykyt” kertovat representaatioiden avulla, mutta puhuvat myös siitä mikä jää näkymättömiin. Vappu Rossin piirrostaide on perinteen ja nykyhetken seurustelua monimediaalisen piirtämisen muodossa. 

Juha-Heikki Tihinen