Berceuse — kaiken hauraudesta (valokaappi 2009)

Teksti: Päivi Ahdeoja, Tuusulan taidemuseo
Laminaattiteksti ”Kun mennyt on yö – Vappu Rossi” –näyttelyyn Taidekeskus Kasarmissa 15.2.–20.5.2012
Muita näyttelyn artikkeleita

Vappu Rossin teos on saanut nimensä säveltäjä Armas Järnefeltin kehtolaulusta Berceuse (1904), jota yleensä esitetään hautajaisissa. Sävelmänä teos on surumielinen kuten Jean Sibeliuksen vuonna 1898 säveltämä kehtolaulu Aleksis Kiven runoon Sydämeni laulu. Kiven runo kertoo äidistä saattelemasta lastansa tuonen lehtoon.

vrossi_berceuse203.jpgTuonen lehto, öinen lehto,
siell' on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.

Siell' on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
kaitsea Tuonelan karjaa.

(…)

Tuonen viita, rauhan viita!
kaukana on vaino, riita,
kaukana kavala maailma.

1800-luvulla monessa perheessä varauduttiin etukäteen lapsen kuolemaan, vaikka toisin toivottiin käyvän. Huono ravitsemuksen taso ja kulkutaudit lisäsivät lapsikuolleisuutta. Vappu Rossin Berceuse –teoksessa kalpea ja alaston lapsi istuu 1800-luvun asuun pukeutuneen naisen sylissä. Nainen on myös laiha ja nälkiintyneen näköinen, silmien aukot ovat tummat ja suuret. Lapsi hohtaa valkoista valoa ja valkea kukkakimppu lapsen sylissä on kuin toivon ilmentymä.

Rossi viittaa Aleksis Kiven Sydämeni laulu –runoon suoraan litografiassa Kaukana kavala maailma (kuva työstä litografiat-sivulla), joka on saanut nimensä runon yhdestä säkeestä. Samoin näyttelyn nimi Kun mennyt on yö tulee Kiven runosta Onnelliset, joka tunnetaan parhaiten Oskari Merikannon sävellyksenä.

Jo valkenee kaukanen ranta
ja koillisest aurinko nousee
ja auteret kiirehtii pois,
kosk Pohjolan palkeet käyvät,
kosk mennyt on yö,
kosk kimmeltää kesänen aamu
ja linnut ne laulelee. (…)

Täss seison mä impeni kanssa,
ja kiharamm tuulessa liehuu
ja laaksoen hyminä soi
kuin ijäisen lemmen ääni,
kosk mennyt on yö,
kosk kimmeltää kesänen aamu
ja linnut ne laulelee.

Armas Järnefelt (1869–1958) oli taidemaalari Eero Järnefeltin veli ja säveltäjä Jean Sibeliuksen lanko. Järnefeltin tuotantoon kuuluu sekä pienimuotoisia kappaleita että suuria orkesteriteoksia. Tunnetuimpia yksittäiskappaleita ovat Preludi (1900) ja Berceuse (1904). Jälkimmäisen Järnefelt sävelsi muutaman soittimen orkesterille ja hän teki siitä sovitukset myös pianolle ja viululle sekä pianolle erikseen.

Vappu Rossin Berceuse (2009) muistuttaa symbolistista ja väreistä niukkaa maalaustapaa ranskalaisessa taiteessa, lähinnä taidemaalari Eugène Carrièren (1849–1906) teoksia. Rossin teoksesta tulevat mieleen myös suomalaisen Ellen Thesleffin (1869–1954) väriaskeettiset ja sielukkaat maalaukset. Rossi on kertonut etenkin Thesleffin valohämyisen Omakuvan (1884–85) olleen hänelle opiskeluaikana läheinen teos. Symbolisteille musiikki oli tärkeä ilmaisukeino. Taiteiden tehtävänä oli tulkita samaa, universumin harmoniaa, joka vastasi sielun harmoniaa. Tämä välittyi myös symbolistien teoksista.

Carrièren maalauksessa Äitiys (n. 1892), jossa lapset ovat kietoutuneet äitinsä syleilyyn. Äiti ja lapsi -asetelma muistuttaa myös katolilaisista Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi-aiheista. Muuten ruskeasävyisessä maalauksessa valo kohdistuu intiimiin tilanteeseen – lastaan poskelle suutelevan äidin ja lapsen kasvoihin.

Teksti: Päivi Ahdeoja, Tuusulan taidemuseo
Laminaattiteksti ”Kun mennyt on yö – Vappu Rossi” –näyttelyyn Taidekeskus Kasarmissa 15.2.–20.5.2012
Kuva: Vappu Rossi
Muita näyttelyn artikkeleita