vappu_rossi_suudelma_2012_106.jpgVappu Rossi – Kun mennyt on yö

Taidekeskus Kasarmi 15.2.–20.5.2012

Teksti: Päivi Ahdeoja / Tuusulan taidemuseo
Muita artikkeleita näyttelyn teosten taustoista

Valon, hämärän ja pimeän välisillä eroilla leikittelevässä näyttelyssä on esillä mediateoksia, piirustuksia ja grafiikkaa. Vappu Rossi (s. 1976) on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta ja taiteen kandidaatiksi Taideteollisesta korkeakoulusta.

Rossi on kuvataiteilija, mediataiteilija ja taidegraafikko. Hänen työnsä lähtökohtana on perinteinen piirtäminen, mutta hän käyttää myös uusimpia mediatekniikoita. Taideanimaatioiden lisäksi Rossi tekee valokaappiteoksia sekä maalauksia, piirustuksia ja litografioita. Hän toteuttaa teoksia myös suoraan seinätilaan. Rossin työskentelyä luonnehtii askeettinen väriajattelu sekä orgaaninen, etsiskelevä viiva. Pääosassa ovat olleet kasvot, joille mielen sisäinen maisema peilautuu. Näyttelyn nimi Kun mennyt on yö tulee Aleksis Kiven runosta Onnelliset (1866), joka tunnetaan parhaiten Oskar Merikannon säveltämänä lauluna.

Rossin tuotanto on piirustuslähtöistä, mutta samalla teknisesti monipuolista ja modernia. Valokaapit ja mediataideanimaatiot ovat rinnan piirustusten, maalausten ja kivilitografioiden kanssa. Rossi rakentaa kuvaa graafisin viivamassoin nopeista liikecroquiseista laajoihin seinäpiirustuksiin. Teosten teemat käsittelevät olemassaolon peruskysymyksiä – läsnä- ja poissaoloa, uuden syntymää, rakkautta ja ihmettä. Näyttelytilan seinäpiirroksessa näyttäytyy puiden verkkomaisesta oksistosta muodostuva hahmo.

Uusimmissa teoksissaan Rossi paneutuu suurten hiili- ja värikynäpiirustusten – myös suoraan seinille toteutettavien – tekemiseen. Seinäteoksissa piirtimen jälki on voimakasta. Aiheina toistuvat liikkeen ja hurmoksen kuvaaminen sekä rajalla olemisen teema. Lyijykynäpiirustuksissa kuten Sokea hetki ja Pinnan alta ilmaisu on yhä herkemmäksi haurastuvaa. Hiilipiirrossarjassa hän tutkii liikkeen ja hurmoksen kuvaamista, pääaiheena on tanssijan hahmo. Kuunylinen liike on epäterävä kuva miltei dervissimäiseen ekstaasiin uppoutuneesta tanssijasta. Työn nimi viittaa esinewtonilaiseen maailmankäsitykseen, jossa kuun ylistä maailmaa ja liikettä säätelivät henkimaailmalle ominaiset, maanpäällisestä poikkeavat fysiikan lait.

Piirustuksissa  ja litografioissa Rossi pyrkii kiteyttämään oleellisen kynänjälkeensä. Piirtäminen näyttäytyy työskentelyssä laajasti: prosessiluontoisena, tilallisena tai ajallisena tapahtumana, tunteen ja kokemuksen välittäjänä, ihmisen kohtaamisena syvällisellä tasolla tai havaitsemisen, muistiin merkitsemisen ja tallentamisen välineenä. Rossi piirtää myös poraamalla pieniä reikiä mustaan muoviin luoden mosaiikkimaista tai lasimaalausten omaista vaikutelmaa kuten pleksiin poratussa teoksessa Axis mundi.

Uusimpiin teoksiin kuuluu kivilitografia Suudelma, joka tiivistää olemassaolon peruskysymysten teemat. Siinä puun oksia muistuttavat, fraktaaliset viivat luovat tuskin tunnistettavan kuvan suudelmasta. Aiemmin sama aihe on innostanut Rossia esittävämpiinkin aiheisiin.  Mediataideanimaatio Elämän puu esittää ihmisen elämänkaaren sarjana – elämänpuusta syntyy lopulta ihmisen sikiö. Rossi on kahden lapsen äiti ja teoksesta välittyy omakohtainen kokemus uuden elämän ihmeestä.

Rossi kuvaa työskentelyään: ”Työskentelyssäni on tapahtumassa jonkinlainen siirtymä: hahmot ovat yhä useammin rajalla. Aiemmin tavoittelemani tämänhetkisyyden tunne on lipumassa toisaalta kohti tavoittamattomuutta ja tuonpuoleisuutta, toisaalta kohti hurmosta. Monessa teoksessani on näkyvissä myös oksien, juurten, lehtiruotien, hermoverkon tai verisuoniston toistuva muoto.” Nämä fraktaaliset muodot lähtevät paksummasta rungosta haarautuen yhä herkimmiksi haaroiksi. Sama ilmiö voidaan nähdä luonnossa niin mikro- kuin makrotasolla.

Rossin ominta tekemistä kuvastavat valokaapit, joissa hän yhdistää maalausta ja raapimisjälkiä diffuusio- ja himmennyskalvoihin. Teoksessa Homo ferus on nähty 1800-luvun ranskalaisen symbolismin vaikutusta. Latinankielinen termi Homo ferus on tarkoittanut alun perin villilasta tai susilasta, suoraan käännettynä susi-ihmistä. Symbolisteja kiehtoivat yliluonnolliset ja myyttiset ilmiöt kuten Rossiakin. Joissain valokaapeissa kuten Syvässä unessa on muistumia italialaisen täysrenessanssin sfumatosta, valohämytekniikasta. Rossin valokaappiteoksiin kuuluu värikäs Lanka (Galaktotrofusa), jossa on kuvattu lapsi rintaa imemässä suudelman kaltaisena intiiminä aiheena. Galaktotrofusa on kreikkaa ja tarkoittaa imettävää, maidolla ruokkivaa Jumalan äitiä.  Homo Feruksessa opaalipleksin kääntöpuolella oleva kaiverrus kajastaa pintaan utuisena. Rossi kuvaa valokaappiensa taidetta itse: ”Pimeydessä häivähtävä hahmo on toisinaan kuin maasta siinnyt, toisinaan jo pikemminkin ihmisen ja eläimen hybridi, jonka katse silmänräpäykseksi kohtaa katsojan; primitiivinen jäänne alkumetsästä; kuin kameran salaman pysäyttämä yllätetty villieläin tai kuin auton valokiilan hypnotisoimaksi jäänyt jänis.” Myös litografia Yllätetty kuvaa edellä kuvatun omaisen tilanteen.

Mediataideanimaatiossaan Vappu Rossi saa piirustuksen prosessista yhä enemmän näkyviin: kuvan syntymiseen liittyvästä mietteliäästä hypnoottisuudesta voi jäädä valmiissa piirustuksessa jotakin uupumaan. Liikkuva kuva tukee hänen tavoittelemaansa kokemuksellista sisältöä. Videoinstallaatioissa ei ole ääntä. Animaatiot ovat lyhyehköjä: loopin kesto on noin minuutti, pisimmillään kaksi. Elävän taulun malliin tehty Hetkellinen/Ephemeral -animaatio kuvaa Rossin isoisän vanhempien hääkuvaa impressionistisessa, muuttuvassa hetkessä.

Näyttelyn vanhemmissa teoksissa on läsnä olemisen kokemus, tämänhetkisyyden tunne, joka on kuin eksistentialistinen herääminen. Tämä on kuin pyhän kokemus ja se on sukua Kantin subliimin, ylevän käsitteelle. Eli taiteilijan omin sanoin: ”Aihe liitetään usein luontoelämyksiin: soutaja usvan täyttämällä aamuöisellä joella; ryhmä patikoijia leirinuotiolla tuijottelemassa hiilloksen kipunoita. Tunne ei ole yliaistillinen vaan pikemminkin hyvin maanläheinen, se kuuluu ihmisen peruskokemuksiin, vaikka sitä onkin arjessa vaikea tavoittaa.”

Vappu Rossin teoksia on ollut esillä koti- ja ulkomaisissa gallerioissa, museoissa ja festivaaleilla. Hän oli yksi vuoden 2010 Mäntän kuvataideviikkojen taiteilijoista. Vuoden 2011 aikana hänen töitään oli  mm. Etelä-Karjalan taidemuseossa, Hyvinkään Taju XII- nykytaidetapahtumassa, ja Haiharan taidekeskuksessa Tampereella. Rossin mediataideteoksia on ollut esillä Animax Skopje Animation Festivalilla Makedoniassa, Clare Valley -elokuvafestivaaleilla Australiassa ja Thessalonikin nykytaiteen keskuksessa Kreikassa.

Rossin seuraava yksityisnäyttely on Helsingin Taidehallin Studiossa syksyllä 2012. Vuoden 2012 aikana hänen töitään nähdään myös Hanasaaren kulttuurikeskuksessa sekä Rajantaju -näyttelyssä Taidekeskus Purnussa.

Teksti: Päivi Ahdeoja / Tuusulan taidemuseo
Muita artikkeleita näyttelyn teosten taustoista